Tajusin juuri että melkoinen paradoksi yrittää ylläpitää blogia ahkerasti. Jos tapahtumia ja menoja on paljon, silloin ei yksinkertaisesti ole aikaa ryhtyä kirjoittamaa. Kun taas on tylsää, ei ole materiaalia kirjoitettavaksi vaikka aikaa olisi. Täällä päivittelyjen puute onneksi johtunut tuosta ensimmäisestä kategoriasta. Koulu on yhtä tenttiä vaille ohitse ja lopulliset tulokset tulevat 06. kesäkuuta aikoihin, toiveissa on että kaikki kurssit saisin räävittyä lävitse.
Porukka alkaa pikkuhiljaan palaamaan kotia. Raphael (oik) palasi jo Ranskaan.
Kallen synttäreitä juhlistettiin jokunen aika sitten ja tunnelma oli katossa, kun vankityrmän kokoiseen huoneeseemme ahtautui parikymmentä ihmistä. Määränpäänä oli open bar jossa sai juoda niin paljon kuin jaksaa jälleen, paikassa ei tällä kertaa juuri muita asiakkaita ollut ja ilmassa olikin jonkunasteista VIP-juhlan tuntua vain oman porukan ollessa paikalla. Kyseinen paikka on auki joka päivä kuuteen aamulla ja työntekijöitä siellä tuntui olevan ainakin kymmenkunta. Kyselinkin työntekijöiltä onko paikka järkeä pitää arkisinkin auki, kun perjantaisinkin tuntui olevan tyhjää. Eivät osanneet vastata ja satuinkin hiljattain kuulemaan eilen että kyseinen paikka olisi mennyt nurin. Ilmeisesti open-bar konsepti ei täysin toimi ison vaihtariporukan kanssa. Joimme siis paikan vararikkoon, good game!
Synttäriporukkaa
Kalaokee! (Kiinalaiset eivät tunne R-äännettä)
Kaikkien vastoinkäymisten jälkeen pääsimme vihdoin Macaoon hyppimimään maailman korkeinta benji-hyppyä. Tunnin lauttamatkan päästä Honkongista löytyykin aivan uusi maailma, jonka talous on täysin kiinni järjettömästä määrästä kasinoita. Honkongissa pidempään asuneena huomasin että vaarana on myös jäädä auton alle, Macaossa liikenne onkin yhtäkkiä oikeanpuoleista Honkingissa sen ollessa vasemmanpuoleista. Hyppy oli määrä tehdä Macau Towerista 233 metrin korkeudelta, vertailun vuoksi Näsinneulan näköalatasanne on 120 metrin korkeudella. Pieni hermostuneisuus
vaivasi porukkaamme päästessämmä ylös torniin. Loppujen lopuksi kuitenkin kaikki saatiin tornista alas, järjestäjät lupailivat vielä potkaista matkaan, mikäli alkaa jänistämään reunalla. Täytyy sanoa että jännitys oli melkoinen tuolla reunalla seistessä, kun erehdyin vielä katsomaan alaspäin. Itse hyppy olikin sitten todella mahta vapaan pudotuksen kestäessä useita sekunteja.. Ehdottomasti kokemisen arvoinen, mikäli täälläpäin maailmaa liikkuu!
Karin ja Martin
Yritän esittää että ei pelota yhtään
Maisemat olivat kunnossa
Alaspäin!
Bonuksena hyppy löytyy nyt myös youtubesta: http://www.youtube.com/watch?v=uBDQsoLRwMg